Takkutukan tarina

Miksi takut?

Olen aina ollut hyvin kärsimätön hiusteni kasvattamisen kanssa ja muutenkin jos jonkun idean saan päähäni niin sen varmasi toteutan. :D
Idea takkuihin lähti jo viidenneltä luokalta kun näin Mariskan hiukset. Olen aina ihaillut takkuja, mutta silloin en vielä niihin saanut lupaa. Unohdin takut muutamaksi vuodeksi ja sitten kun ikää oli sopivasti päätin laittaa tukkani takkuun.

Alkutilannehan oli siis tämä:
Minulla oli kemikaalisesti värjätyt punaiset hiukset sekä sinettipidennykset kolmatta kuukautta, mutta kyllästyin niihin nopeasti. Oletin, että minun pitäisi poistaa ensin sinetit ja vasta sitten suunnitella takkuja. Noh, tuttavani rohkaisemana jätin asian sikseen ja aloitin takkujen tekemisen n. 15 senttisiin hiuksiin joissa oli sinettipidennykset. Jätin aluksi itselleni etuhiukset jotka sitten myöhemmin takutin ja purin uudestaan. :D

Takuttaminen

Alku takkujen kanssa oli aika tuskaisaa, varsinkin kun juuret oli hankala saada takkuun, koska sinetit tökkivät aika ikävästi. Näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt olla fiksumpi ja poistaa sinetit suosiolla, sillä sinettien kanssa oli hankaluuksia mm. hiusten jaottelussa. (Oma jaotteluni onkin aika kaamea). Takut ilmestyivät päähäni lokakuun alussa 2009.

Noh, vastoin kaikkia odotuksia hiukseni kuitenkin kasvoivat hyvin ja niistä muodostui ihan mielenkiintoisia takkusia. Olen laittanut takkuihini suolaliuostakin, ja se auttoi hurjasti takkujen tiivistymisessä.
Hennalla värjäsin ensimmäisen kerran takkuni kun ne olivat kolme kuukautta. Ensin piti takkujani kiusata värinpoistolla, sillä ennen hennaa tukkani oli kemikaalisesti värjätty violetiksi. Hennasta pidin kovasti, se hoiti takkuja mukavasti hidastamatta kuitenkaan takuttumisprosessia.

(kuvassa värinpoisto ja hennaus)

Takkujen vaikeuksia

Noin neljännen kuukauden kohdalla hermostuin päässäni olleisiin sinettipidennyksiin ja päätin hankkiutua niistä eroon. Niinpä leikkasin sinetit pois jatkoistani ja ompelin jatkoni takaisin paikoilleen.

Hermostuin välissä hiuksiini, sillä niiden päät eivät meinanneet millään takuttua, joten minä hullu otin virkkuukoukun kauniiseen käteeni ja virkkailin takkusiani tiiviimmiksi. Tämä on mielestäni ihan hyvä metodi pidemmille takuille, mutta omat takkuni olivat sen verran lyhyet että niistä tuli sanalla sanoen hirveän näköiset. Jatkoja aloin taas haluamaan ja kun hennan punaiseen tukkaani en millään meinannut löytää sopivia jatkoja, värjäsin kemikaalisesti takkuni mustiksi ja huovuttelin itselleni mustia ja sinisiä huopajatkoja. Nyt toivon, että olisin malttanut odottaa tai yrittänyt saada käsiini aitohiusjatkoja, sillä hupajatkot jäivät kyllä hiuksiini liiankin hyvin ja vaikka olin todellakin sitä mieltä että ne olivat aivan ihanat, harmittaa minua vieläkin se, että hennan antama kaunis väri meni siinä.
Kesällä kokeilin epäonnisesti värjätä indigolla hiuksiani mustiksi. Ei oikein onnistunut, vaan indigo värjäsi vain vaaleanpunaiset jatkoni harmaiksi.
Kevään ja kesän jatkot pysyivät päässäni, mutta hermostuin niihin toden teolla kun toinen värjäys raiskasi pinkkejä jatkojani vielä lisää. Jatkot lähtivät vähän niinkuin olivat tulleetkin, mielenoikusta. Takkuni eivät erityisesti ole kehittyneet sen jälkeen kun ne mustaksi värjäsin, mitä nyt on pituutta tullut lisää.

Jatkoja ja harmaita hiuksia

Tukkani oli kuitenkin vielä tässä vaiheessa musta ja jonkun aikaa kestin jatkottomuutta, sillä en ollut älynnytkään kuinka paljon hiukseni olivat kasvaneet. Takkujeni yksivuotissynttärit myös tulivat ja menivät omia aikojaan. Aloin pitää jatkoja solmimistekniikalla hiuksissani.

Tammikuussa punaiset hiukset alkoivat taas tuntua mukavilta, värejä kaipautti pitkän talven jälkeen. Tammikuussa värjäsin viimeisen kerran hiukseni mustalla ja päätin sen jälkeen palata takaisin hennaan.

Maaliskuussa hiihtolomalla minulle laitettiin värinpoisto päähän ja tulos oli aika järkyttävä: juurikasvuni oli aivan blondi, juuren jälkeen oli vähän matkaa oranssi ja takkuni olivat tummanruskeita, melkeinpä mustia. Meinasin itkeä.

(Kuvassa jatkot kiinni omassa takuissa solmimistekniikalla)

Onneksi Peppi tuli apuun ja pelasti hiukseni. Pepin avulla laitettiin vielä yksi kerros värinpoistoa jolloin hiuksistani tuli punaruskeat. Päätin että hiukseni eivät kestä enempää rääkkiä ja henna olisi siis laitettava koko komeuden päälle. Tein myös sen, mitä ei takkujen kanssa kannata tehdä: laitoin takkuihini rutkasti hoitoainetta sekä Pepin tehohoitoa. Olin nimittäin varma että takkuni niiden kuivuuden takia tippuisivat pois ennen hennausta.

Takkujen lopputulos

Olen siis takkujeni kanssa kokenut paljon sellaista minkä takia useimmat varmaan jo hankkiutuisivat takuistaan eroon: On ollut pituusongelmia, sinettiongelmia, värjäysongelmia, jaotteluongelmia... Mutta noh, ainakin takkuni ovat omannäköisensä. :D En ole toiminut aina kovinkaan fiksusti ja neuvojen mukaan, joten erinäisiä ongelmia on ollut. Puolitoistavuotta takkuelämää on takana ja vaikka kaikennäköistä on tullut tehtyä, olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen.

Blogi muutoksia ja hennaa

Elikkäs meinaan vähän myllertää tätä blogia koska jo alunperin ajattelin ottaa myös Piitun mukaan bloggaamaan hiusjuttuja. Hennailuthan lähti meidän yhteispäätöksestä niin olisi ihan hienoa yhdessä tänne kirjoitella, kuitenkin kun meillä on vähän erilainen hiustilanne. Eli piakkoin laittelen varmaan uuden blogiesittelyn ja varmaan tehään jotain pienimuotoista kirjoittaja esittelyä niin tietää vähän ketkä täällä kirjoittelee.

Mutta huomenna voisi olla taas hennausta pitkästä aikaa. Aika hyvin tuo juurikasvu tuolta paisteleekin että olis aika hennata. Voisi tälläkertaa tehä vähän pidemmän blogi postauksen hennan levityksestä tai itse värjäysprosessista. Pitää huomenna muistaa ottaa kuvia värjäilyistä.

Niin ja olen vielä toistaiseksi muistanut syödä noita biotiini-pillereitä että siitäkin voisi kohta kuukauspäivityksen tehdä ja katotaan mitä on hiuksille tapahtunut :) Mutta huomenna varmaan lisää hennauksista.